Virpiniemen kehittämisen historiaa

Olosuhteiltaan Virpiniemen alue katsottiin 1970-luvulla oivalliseksi teollisuusalueeksi rata-aluevarauksineen, koska se sijaitsi kaukana asutuksesta ja siellä oli luonnollinen syväsatama. Kunta aloittikin aktiivisen maanhankinnan alueelta tuolloin teollisuusalueen perustamiseksi, johtavana ajatuksena oli saada pohjoisen kaivostuotannon metallit jalostettaviksi Virpiniemeen. Kuitenkin terästehdas meni Tornioon ja Rautaruukki Raaheen, joten hankituille maille piti keksiä uusia käyttötarkoituksia. Ratavarausta ei tuolloin vielä purettu ja teollisuuden saaminen alueelle viehätti edelleen, mutta kiihkeästä aluepolitikoinnista huolimatta Haukiputaalle ei raskasta teollisuutta sijoitettu.
 
Seuraavaksi aluetta tarjottiin lentokentän sijoituspaikaksi, mutta Oulunsalon kentän laajentamiseen siinä kuitenkin sitten päädyttiin.

Virpiniemen merivartioasema

Kun sitten todettiin, että Oulun yliopisto tarvitsee sille vartavasten rakennettuja, omia tiloja, ehdotettiin Virpiniemeä yliopiston campusalueeksi. Oltiinhan nimittäin saatu tietoa Amerikan yliopistomaailman sijoittautumisista omille suurille alueilleen kaupunkien laitamilla. Mutta sekään ei siis toteutunut ja yliopistoalue sijaitseekin nyt pääosin silloisella Kuivasjärven alueella.

Seuraavana on keskusteluissa syväsatama Virpiniemeen, olihan alueella jo polttonesteiden varastoalue, johon suuret laivat toivat lastinsa luonnollista syväväylää pitkin. Satama sijoitettiin sitten kuitenkin Ouluun Vihreäsaareen ja polttonestesäiliöt poistettiin Virpiniemen ranta-alueelta.

Kaikki oli varmaan mennyt ihan oikein ja järkevimmällä tavalla, vaikka oululaisesta päätöksenteosta ei kovin korkeaa arvostusta tuolloin saatukaan, sillä lausahdus yliopistosta suolla, syväsatamasta kuivalla maalla ja teatterista meressä on jäänyt elämään. Ainoastaan teatteria eivät haukiputaalaiset silloin olleet vailla. Turkistarhat ovatkin siten olleet ainoa varsinaisesti tuotannollinen toimintamuoto Virpiniemen kankailla betoniaseman ohella.

Suurten hankesuunnitelmien jälkeen kuluikin melkoisesti aikaa ennenkuin Virpiniemen alueella tapahtui mitään erityisempää. Vanhat kunnallismiehet tosin olivat edelleen nyreissään, kun lopulta teollisuusaluevaraukset alueelta sitten purettiin. Soranotto jatkui yhä, nyt kuitenkin suunnitelmallisesti. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan poistaneet sitä tosiasiaa, että soranottoalueet muuttivat ja muuttavat yhä  Virpiniemen luontoarvoja. Jo pelkästään Runtelinharjun madaltaminen on ollut melkoinen ympäristörikos nykypäivän arvoilla mitattuna ja siksi onkin puhuttu paljon sen alkuperäisen muodon palauttamisesta.

Kuntoradat ja hiihtoladut tehtiin kuitenkin suunnitelmallisemmin, niiden maapohjat hankittiin kunnan omistukseen tai maanomistajien kanssa tehtiin sopimukset maankäytöstä. Hyppyrimäki uusittiin, uusi huoltorakennus rakennettiin hyppyrin juurelle ja liikuntaopisto aloitti toimintansa. Myös eläinurheilualue alkoi muotoutua.

Karavaanarialueen vuokraaminen aiheutti kunnassa melkoista poliittista kädenvääntöä. Sen pelättiin nimittäin haittaavan kuntalaisten liikkumista alueella ja aiheuttavan monenlaista muutakin häiriötä. Nyt jokainen kuitenkin tietää minkä verran nuo pelon aiheet ovat toteutuneet.

Virpiniemen alueeseen on vuosikymmenten aikana sijoitettu runsaasti kuntalaisten veromarkkoja ja joskus niille rahoille on saatava myös vastinetta. Alue  on perinteisesti tarjonnut liikuntamahdollisuuksia etenkin talvella  Haukiputaan ja muullekin Ouluseudun väestölle. Palvelut ovat parantuneet, mutta edelleenkään ne eivät ole riittävän kattavat. Latuverkosto on laaja ja hyvin hoidettu, mutta kesäisin hauras luonto vaatisi esimerkiksi katettuja polkuja, sillä jo nyt alueella näkyy sen maapohjan kuluminen.

Jos ja kun alue nyt on päätetty suunnitella liikunta- ja harrastusalueeksi koko Ouluseudun tarpeisiin, on välttämätöntä miettiä tarkkaan mitä ja miten aluetta kehitetään tulevaisuudessa. Se, että loma-asuntorakentaminen on edennyt nykyiseen mittaansa, määrittelee alueen käyttötarkoituksen hyvinkin pitkälle. Golf on tämän päivän liikuntamuoto, joka houkuttelee väkeä ulkoilemaan. Pelaajat ovat usein hyvin toimeentulevaa porukkaa, mutta väittäisin, että alueella on tilaa myös niille, jotka eivät halua tai kykene kustantamaan tämän tunteita herättävän lajin kustannuksia.

Virpi 2007 -projektin tarkoituksena onkin vastata niihin haasteisiin, mitä erilaisilla harrastajaryhmillä on nyt ja lähitulevaisuudessa. Kovin kauas ei ole syytäkään katsella, sillä jo alueen lyhyt historiankertaus osoittaa, että maailma muuttuu ja maankäytön tarpeet sen mukana.

On myöskin muistettava, että koko Oulun seudun voimakas kasvu tuo mukanaan haasteita niin rakentamiseen kuin muillekin elämän aloille. Niistä vähäpätöisin ei ole elämänlaatuun vaikuttava harrastustoiminta.

Mehän voimme pyrkiä ohjaamaan väkeä maanteille hölkkäämään, metsiin marjastamaan ja sienestämään, talvisin hiihtämään neitseellisille hangille ja avantouimaan, mutta kun ne ihmiset eivät tottele meitä. He haluavat kuntosaleille hölkkäämään, uimahalliin uimaan, valmiille laduille tai rinteille hiihtämään ja saleille pelaamaan erilaisia pelejä ja seinille kiipeilemään. Kävelyretketkin tehdään mieluusti vihreällä nurmikolla mailakärryä vetäen. Se on nykyaikaa, eikä entiseen ole paluuta, vaikka se kuinka kultaiselta näyttäisikin.

Siksi Virpi 2007 -projekti tarjoaa alueen asukkaidenkin näkökulmasta katsottuna uusia eväitä tulevaisuuden vapaa-ajan toiminnoille kansalaisten enemmistön toivomilla tavoilla.

Irma Pellinen
Haukiputaan kunnanvaltuuston puheenjohtaja